Leipäkaupassa

Näin voi käydä kun on väsyneen miehen kanssa kaupassa. Piipahdimme siis nopsasti kaupassa koska leipä oli loppu ja suurin piirtein näin se keskustelu meni:
Mies:  Mulle käy ihan mikä vaan.
Minä: No otettaisko vaihteeksi juustosämpylöitä?
Mies: Ei, noissa ei ole oikein mitään ravintoa.
Minä: Rieskaa?
Mies: Ei, en tykkää rieskasta.
Minä: Kauraleipää?
Mies: Eiks se ole aika tylsää?
Minä: Jyväpalat?
Mies: Meillä on kyllä aina Jyväpaloja. Oisko jotain uutta?
Minä (hivenen hiiltyneenä): Kuule mitäpä jos sä valitsisit sittenkin sen leivän...

Flunssaisia ajatuksia

Kävi taas hyvä mäihä. Suunniteltu superviikonloppu muuttui kuumeiseksi yskitään ja niistetään -viikonlopuksi. Aivokapasiteetin puutteen takia kasasin flunssalistoja.

Ilahduttavia asioita:

• villasukat
• säkkituolissa nukkuminen
• äänikirjat
• pienet ilot, kuten se että korva aukeaa hetkeksi
• huonompi elokuva välttää koska kuumepotilas ei turhan kranttu¨
• tehokas dieetti, ruokaa ei taatusti tee edes mieli
• Hell's Kitchen Suomi. Joka kerta kun kuulen "Kyllä, tsef"alkaa hymyilyttää.

Asioita, jotka kaipaan:

• sitä että en tuntisi nenääni
• ruokahalua
• yöunia ilman yskimistä
• aivojani
• John Nettlesiä Midsommerin murhiin
• ranskanperunat

Havaintoja:

• televisiosta tulee nykyisin todella paljon kokkiohjelmia. Onko ruoanlaitto kuuminta hottia?
• Koko Suomi leipoo on aika tylsää katsottavaa. Pitääkö siis joka ohjelmassa olla ilkeilyä ja dramaa jotta se kiinnostaisi?

Hyvää epäonnistumisen päivää!

Facebookissa tiesivät kertoa, että tänään 13.10.2013 on kansallinen epäonnistumisen päivä, ja (WebCal.fin mukaan) Luonnonkatastrofien vähentämisen, Suomalaisen oluen ja Selkeän kielen päivä. Voisi tietysti ajatella että jo pelkästään edellämainittujen asioiden niputtaminen samalle päivälle on jokseenkin huono-onnista...

Epäonnistumisen päivän idea on kyllä omalla tavallaan ihan fiksukin - epäonnistumisia ei pitäisi pelätä, joskin ajattelen että niistä tulisi oppia. Aina en kyllä ole oppinut, vakiorepertuaariini kuuluu mm. piirakka joka on muistaakseni onnistunut tasan kerran, mutta sen kerran kuin se onnistui, se oli tosi hyvää. Pitäisikö ottaa opikseen ja siirtyä autuaammille leivontamaille vai jatkaa sitkeästi harjoittelua, koska todennäköisesti se piirakka onnistuu taas joskus? (Enkä muuten aio nyt edes aloittaa kertomalla pieleen menneistä laihiksista tai kuntokuureista, puhumattakaan niistä ajoista kun noin kahden viikon ajattelin että jooga voisi olla minun lajini.)

Perisuomalaiseen tapaan on minunkin helppo näemmä listata epäonnistumisia, mutta entäs ne jutut, jotka olen oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta? Ensimmäinen tekemäni juustokakku tarjoiltiin vanukkaana, koska liivatehommat menivät vähän pieleen. Siitä opittiin pari juttua, kuten esimerkiksi lukemaan ohje kunnolla. Liikuntajutuissa olen alkanut oppia kuuntelemaan omaa kroppaa vaikka lipsahduksia välillä sattuukin. Ja jos pelkäisin epäonnistumisia pelkäisin, en varmaan kirjoittaisi tätä juttuakaan koska voihan tästäkin floppi tulla. Mutta jos et edes yritä, et taatusti onnistukaan, joten leuka pystyssä kohti uusia vastoinkäymisiä!

Dumplingsien kokkailua eli noviisi jiaozi-touhuissa

Tehdään heti alkuun selväksi yksi juttu: minä en ole mikään kokki kolmonen tai keittiön ehtoisa emäntä. Osaan kokata jonkin verran kun apuna on riittävän selkeä ohje ja muistan seurata sitä, mutta luulen että keitokseni eivät ehkä ole ihan Gordon Ramsay -tasoa. Uusia juttuja opin kuitenkin mielelläni, varsinkin jos vaikeustaso on kohdallaan. Sain viime viikolla tilaisuuden nähdä kuinka dumplingsejä valmistetaan kun kiinalaiset tuttavamme tulivat kotiimme näyttämään kuinka homma hoidetaan!

Vieraat tekivät taikinan alusta alkaen itse, mutta kiireisille tai laiskoille tekijöille vinkiksi että aasialaisista ruokakaupoista voi ostaa myös valmista, pakastettua ja kaulittua taikinaa, jonka sisään vain ladotaan täyte. Taikinaan tarvitaan vain puolikarkeita vehnäjauhoja ja vettä. Ainekset vaivataan kulhossa pulla- tai sämpylätaikinan tapaan, jonka jälkeen taikina erotellaan pienemmiksi paloiksi, jotka yksi kerrallaan rullataan pitkulaisiksi. Tämän jälkeen pitkula leikataan pienemmiksi paloiksi, joista saa kämmenen painalluksella pieniä pyöreitä lettuja.

Täytteeseen käytimme jauhelihaa 700 g jauhelihaa, yhden kiinankaalin, purjon, soijakastiketta, suolaa ja lihalientä ja öljyä. Täytettä voi maustaa oman maun mukaan, esim. sienillä. Jauhelihan olisi hyvä olla rasvaprosentiltaan ainakin 15%. Kiinankaali ja purjo silputaan pieneksi silpuksi ja kaalista kannattaa puristaa hieman mehuja pois. Ainekset sekoitetaan kulhossa keskenään, lisäksi joukkoon laitetaan öljyä, paprikamaustetta ja aasialaisesta kaupasta ostettavaa jiaozi-maustetta.

Kun letut ja täyte ovat valmiita, on aika täyttää ne. Letut kannattaa sulkea painelemalla huolellisesti sillä ainakin osa meidän nyyteistämme oli auennut keittämisen aikana. Keittäminen tapahtui laittamalla kattilaan vettä ja kun vesi kiehuu, on aika tiputella ensimmäinen dumpling-satsi veteen. Meillä oli nyyttejä n. 50 kappaletta, joten niiden keittäminen tapahtui useammassa erässä. Nyytit ovat valmiita kun ne nousevat pintaan ja näyttävät pulleilta. Vinkkinä vielä se, että keitinliemi on paitsi syötävää, myös herkullista ja meidän vieraamme hörppivät sitä keiton tapaan.

Jiaozille teimme vielä pienen kastikkeen soijakastikkeesta, riisiviinietikasta ja hienonnetusta valkosipulista. Nyytit voi halutessan myös pyöräyttää paistinpannulla jolloin pinta tulee rapsakammaksi!

Testauksessa Paleo: viikko viljatonta elämää takana

Päällimmäisenä ajatuksena viikon viljattomuuden jälkeen on: voi vitsit, miksi ihmeessä jätin aikoinaan karppauksen? Ensimmäisten päivien sokerihimot ovat nyt jääneet taakse, turvotusta on lähtenyt kropasta muutama kilo ja ihon näppylätuotanto heikentynyt aavistuksen verran. Sokeri on jännä ainesosa. Miten se osaakin koukuttaa ihmisen kuin alkoholi konsanaan?

Ihan täyspaleoksi en kuitenkaan ole vielä elämääni muokannut, työpaikalla lorahtaa kahvimukiin vieläkin maitoa tai kevytkermaa jos sitä sattuu olemaan. Kotiin erehdyin ostamaan kahvimaidon korvikkeeksi mantelimaitoa, joka ei nyt ihan kuitenkaan toimi kahvin kanssa. Seuraavaksi testaan kookosöljyä. Siitä sitten seuraavassa postauksessa.

Ihan hukkaan ei mantelimaito kuitenkaan mennyt, se sopii loistavasti erilaisten jälkiruokien tai smoothien pohjaksi. Marjoja, mantelimaitoa, smoothiemixiä ja eikun ääntä kohti.

Paleota voi noudattaa myös vähentäen lihansyöntiä. Esimerkiksi seuraava ohje on melko oivallinen ja sitä voi käyttää lisäkkeenäkin: Kiinankaalia inkiväärikastikkeessa ja halloumia. Paleoisti jättää halloumin väliin, mutta sen voi korvata esimerkiksi paistetulla kalalla.

Parasta paleossa on ehdottomasti se, että minkäänlaista kalorien laskentaa ei suoriteta ja kun syödään, saa sitten syödä kunnolla. Jätskihylly ei enää tule uniin eikä karkkitiskiä tarvitse kiertää kaukaa, kun tietää että parempaakin sapuskaa on mahdollista valita.

Paleon avulla voi myös päästä eroon normaaliksi koetuista vatsan turvotuksista ja kaasuttelusta: http://www.eazy101.fi/blogit/8/eroon-vatsavaivoista-paleolla

Kohti parempaa olotilaa: Paleo

Kyllästyttyäni totaalisesti jatkuvasti levenevään ahteriini ja iho-ongelmiin törmäsin netissä surffatessa ruokavalioon nimeltä paleo eli "luolamiesdieetti". Tutustuttuani Paleo Helsinki - sivustoon, päätin testata parin kuukauden ajan paleo-ruokavaliota. Tätä kokeilua ennen söin virallisdieettin mukaisesti ateriarytmityksellä muutaman kuukauden ajan, mutta siitä ei oikein muuta seurausta ollut kuin jatkuva tarve pohtia mitä söisi seuraavaksi. En myöskään ole koskaan välittänyt ajatuksesta, että pitäisi syödä lisäaineita vain siksi että niitä sisältävät ruuat ovat vähäkalorisia ja siten ns hyväksytympiä ruokia.  

Paleossa ei lasketa kaloreita, mutta tuodaan jokaiselle aterialle jotain proteiinia, jotain hiilaria ja jotain rasvaa. Vanhalle karppaajalle paleo on tuttua huttua pääosin, mutta vahvana poikkeuksena karppaukseen paleossa jätetään lautaselta pois myös palkokasvit ja maitotuotteet ja otetaan tilalle hedelmät. Nälkä pysyy loitolla proteiinilla ja rasvalla ja hiilarit tuodaan hedelmistä ja kasviksista. Tarkempaa speksiä siitä, mitä on sallittu ja mitä ei, löytyy Paleo Helsingin blogipostauksesta.

Itselleni suurin haaste tässä testausprojektissa on selvästi maitotuotteista luopuminen. Olen vannoutunut Skyrin ja juustojen ystävä enkä ole tottunut juomaan kahvia ilman maitoa tai kermaa. Olenkin päättänyt jättää kahvinjuonnin vähäksi aikaa testimielessä ja siirtyä teenlipittäjien joukkoon. Maailmankirjat ovat sekaisin, kyllä vaan.  

Tavoitteena on syödä noin kolmesti - neljästi päivässä samankokoisia aterioita. Aamupalalla lähinnä munakkaita ilman juustoa (nyyh), kiireisinä päivinä pyöräytän smoothien (esim avokadoa, mustikoita, banaania, Cocovin smoothie mixiä, vettä) tai kärryytän kylmän viileesti pekonia ja nakkeja kurkun ja avokadon kylkeen. Lounaalla käyn työpaikan ruokalassa, jossa tarjolla varsin hyvä salaattibuffa, oliiviöljyä riittävästi ja kylkeen jotain kulloinkin tarjolla olevaa proteiinilähdettä. Iltapäivästä syön jonkun hedelmän ja pähkinöitä kourallisen (tai kaksi, jos tekee mieli). Kotona illalla sitten kunnon illallinen, eli yleensä paistettua kanaa ja vihanneksia. Yksi hyvä ateria on myös paistaa kanatissejä kookosöljyssä, kipata päälle tölkillinen tai kaksi kookosmaitoa ja palastella joukon jatkoksi banaania. Haudutellaan yli puoli tuntia että banaani menee hieman mössöksi ja eikun ääntä kohti! Riisifanaatikoille tiedoksi, että valkea riisi on sallittujen joukossa. Tosin sitä suositellaan käytettäväksi hiilarilähteenä vain treenipäivinä. 

Muutama ensimmäinen päivä testauksesta on nyt takana ja ihan hyvältä vaikuttaa. Turvotus on laskenut (kävin risteilyllä viime viikolla ja homma karkasi hieman lapasesta ruokailun ja juomisen suhteen...) ja olo on ehkä aavistuksen pirteämpi. Kiloja on lähtenyt turvotuksen myötä muutama. Omaan elämääni ja elämisen malliin ruokavalio toimii ihan hyvin, mutta jännityksellä odotan kun ensi viikolla koittaa ensimmäinen lentopalloturnaus pitkään aikaan, että mahtaako puhti riittää näillä hiilareilla pelaamiseen. Tähän mennessä kun liikunta on ollut lähinnä koirien kanssa kävelylenkkien teko päivittäin.

Legot hyvin, kaikki hyvin.

Wirkkuksen aloittaessa Lihattoman lokakuun, ajatteli allekirjoittanut kokeilla Vihatonta jokakuuta. Hommahan lähti somessa liikkeelle ihan leikistä mutta ajatus, positiivisuuden etsintä ja toisten ilostuttaminen, on kyllä oikeasti ihan hyvä. Tosin muistin vihattomuuden vasta ensimmäisen päivän iltana...

Toinen vihattomuuspäivä ei näyttänyt lupaavalta - ohjelmassa oli hammastarkastus ja sehän usein on suorastaan tuplasti hauskaa, saanhan ensin pelätä tuolissa kipua ja sitten kassalla sitä laskua. Tälläkin kertaa sain suuhuni jonkinlaisen levyn, rautarenkaan ja lisäksi myös hiekkapuhallettiin. Jep! Silmät kiinni, suu auki ja pankille, kiitos!

Positiivisuuden hengessä ajattelin että pelkäämisen sijaan voisin yrittää ajatella vaikkapa jotain hauskaa, naurunhan pitäisi lievittää stressiä. Siispä kuvittelin tilannetta jossa hankala rautarenkula ei lähdekään irti ja saan kävellä ostarin läpi instrumentit suusta roikkuen. Hölmöä mutta toimivaa, uskalsin jopa vähän höllätä otetta tuolin käsinojista ja tajusinpa jopa kerrankin kiittää hyvästä palvelusta lähtiessäni.

Lopun päivää edistin vihatonta jokakuuta tekemällä sulkeutumalla etätöiden tekoon. En suututtanut ketään ja omakin mielenrauha säilyi, mutta ehkä yritän miettiä jatkossa vähän dynaamisempiakin tapoja ilon löytämiseen.