Legot hyvin, kaikki hyvin.

Wirkkuksen aloittaessa Lihattoman lokakuun, ajatteli allekirjoittanut kokeilla Vihatonta jokakuuta. Hommahan lähti somessa liikkeelle ihan leikistä mutta ajatus, positiivisuuden etsintä ja toisten ilostuttaminen, on kyllä oikeasti ihan hyvä. Tosin muistin vihattomuuden vasta ensimmäisen päivän iltana...

Toinen vihattomuuspäivä ei näyttänyt lupaavalta - ohjelmassa oli hammastarkastus ja sehän usein on suorastaan tuplasti hauskaa, saanhan ensin pelätä tuolissa kipua ja sitten kassalla sitä laskua. Tälläkin kertaa sain suuhuni jonkinlaisen levyn, rautarenkaan ja lisäksi myös hiekkapuhallettiin. Jep! Silmät kiinni, suu auki ja pankille, kiitos!

Positiivisuuden hengessä ajattelin että pelkäämisen sijaan voisin yrittää ajatella vaikkapa jotain hauskaa, naurunhan pitäisi lievittää stressiä. Siispä kuvittelin tilannetta jossa hankala rautarenkula ei lähdekään irti ja saan kävellä ostarin läpi instrumentit suusta roikkuen. Hölmöä mutta toimivaa, uskalsin jopa vähän höllätä otetta tuolin käsinojista ja tajusinpa jopa kerrankin kiittää hyvästä palvelusta lähtiessäni.

Lopun päivää edistin vihatonta jokakuuta tekemällä sulkeutumalla etätöiden tekoon. En suututtanut ketään ja omakin mielenrauha säilyi, mutta ehkä yritän miettiä jatkossa vähän dynaamisempiakin tapoja ilon löytämiseen.